Pizza saapui Suomeen 70-luvulla ja tämä herkku onkin vuosikymmenien aikana onnistunut hivuttautumaan yhdeksi kansamme suosituimmista ruokalajeista. Tämän tomaattisen ja juustoisen herkun elinkaaressa on nähty yhtä jos toista trendiä ja tarjolla on yhä edelleen lukuisia vaihtoehtoja, kuinka pizzansa saa tilattua tai valmistettua.

Itse tekemällä toki saa sellaisen kokonaisuuden, jollaisen haluaa, jos vain pizzan valmistuksen taito on hyppysissä. Esimerkiksi perinteisen pizzapohjan valmistaminen ei ole aivan niin yksinkertaista puuhaa, kuin voisi luulla – valmiit pakastepohjat kun eivät todellakaan ole se yksityiskohta, josta hyvän pizzan tunnistaa.

Nyt paljastamme muutamia vinkkejä, joilla hyvän pizzan voi tunnistaa ja kuinka sellaisen valmistaminen kotonakin saattaisi mahdollisesti onnistua.

Pohja on kaiken perusta

Pizzoja on monenlaisia ja niistä pitäviä ihmisiä vielä monimuotoisempi joukko. Jotkut vannovat perinteisen, rapean pizzapohjan nimeen, kun toisille maistuu parhaiten pannupizza tai täytteet sisälleen piilottava calzone. Oli oma herkku sitten joku näistä tai muista pizzamuodoista, tunnistaa hyvän pizzan ensimmäiseksi pohjasta.

Perinteinen rapea pizzapohja on tulosta optimaalisesta nesteen määrästä taikinassa. Tästä syystä itse pizzaa valmistaessa kannattaa muistaa, ettei jauhojen ylenmääräinen lisääminen ole hyväksi herkullisen pohjan syntymisessä. Hyvän, tarpeeksi kosteasta taikinasta valmistettu pizzapohja on samaan aikaan rapea sekä pehmeä. Kun taikinaa puraisee, kuuluu pieni rasahdus, joka paljastaa hiukan kovemman kuoren alta pehmeän ja mukavasti pureskeltavan taikinan.

Parhaat pizzat paistetaan erityisissä pizzauuneissa, joista löytyy usein myös paistokivi, jotta pohja saadaan juuri oikean rapeaksi.

Kastike ja juusto

Hyvä pizza saattaa jonkun mielestä olla sellainen, josta löytyy herkullisen pohjan päällä ripaus tomaattikastiketta ja sopiva määrä optimaalisesti sulanutta juustoa. Vaikka pohjavariaatioiden lisäksi myös kastike- ja juustovariaatioita löytyy pizzoissa erilaisia, ovat tomaatti ja mozzarella silti varmasti vieläkin suosituimpien listalla.

Hyvän pizzan tunnistaa sopivasta tomaattikastikkeen ja juuston suhteesta. Kastiketta ei tulisi olla liikaa, jottei koko pizza vetisty, mutta kuitenkin tarpeeksi tuomaan tomaatin makua. Juuston tulisi niin ikään olla vähemmän vettä sisältävää, enemmän kiinteää kuin löysää. Pieni kullanruskea sävy juuston pinnalla on hyvästä, mutta palaneet läikät eivät kieli hyvästä pizzasta.

Täytteet

Parhaissa pizzoissa täytteissä ei ole liioiteltu. Tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi mukaan on valittu pari sopivaa täytettä. Jos tuntuu, että pizzan täytemäärä alkaa mennä ylilyönnin puolelle, on se todennäköisesti vain huonon pohjan peittelyä. Täytteiden tuoreuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota, sillä tuoreet tuotteet maistuvat tietenkin paremmalle. Kannattaa kuitenkin muistaa, että ne ovat viimeinen silaus hyvälle pizzalle, jossa pitäisi jo pohjalla olla erinomainen taikina, herkullinen – ei keitetty – tomaattikastike sekä maistuva juusto. Täytteiden määrää kasvattamalla ei siis voi pelastaa perustaltaan huonoa pizzaa.